Vuoden 1991 tes-neuvotteluissa sovittiin Yhtyneet-sopimuksen tekstiosan tarkistamisesta ajanmukaisempaan muotoon, ja työtä tehtiin pitkin 90-lukua. Kuvioissa kummitteli niin sanottu haitarimalli, jonka hyväksyminen olisi Tuovi Putkosen mukaan ollut iso tappio. ”Jokaisesta palkkiosta olisi pitänyt erikseen neuvotella, ja se olisi merkinnyt tariffien laskua tietyissä ohjelmissa. Sitä me emme voineet hyväksyä.”

Vuonna 2007 työnantaja esitti, että radio- ja televisioliitteet pitää yksinkertaistaa, ja radion puolella jotain tapahtuikin. Silloinen FAO:n puheenjohtaja Anna-Liisa Haavikko kertoo, että Yle-työnantajalle olisi riittänyt yksi tariffi, minkä sanottiin olevan tuottajille helpompaa. ”Mutta siihen oli pakko sanoa, ettei se onnistu, kun on erilaisia ammattiryhmiä ja ohjelmatyyppejä.”

RTTL:n vuosikokouksessa 2001 sovittiin järjestörakenteen uudistamisesta, mikä merkitsi muun muassa sitä, että FAO ja muut RTTL:n osastot muuttuivat yhdistyksiksi. Myös jäsenrajoja tarkistettiin, mikä FAO:n kannalta ei ollut läpihuutojuttu, kun palkkiokaudet ja määräaikaisuudet vaihtelevat freelancereilla tiuhaan. Lopulta jäsenrajoista sovittiin RTTL:n hallituksessa siten, että määräaikaiset kuuluvat pääsääntöisesti siihen osastoon, minkä alueella työskentelevät. Kun RTTL:ssä oli vuodenvaihteessa 1998–1999 ollut 869 ei-vakinaisessa työsuhteessa olevaa jäsentä, kuului vuoden 2002 lopulla perustettuun yhdistys-FAO:oon 553 jäsentä. RTTL:n järjestöuudistus selkeytti tilanteen, sillä vielä 1990-luvulla faolaiset kokivat välillä olevansa ”huutolaispojan asemassa” emoliitossaan. ”Faolaisilla oli muun muassa jatkuva aliedustus RTTL:n ja SJL:n johtoelimissä. Freet nähtiin yhä vakituista paikkaa kärkkyvänä joukkona, vaikka esimerkiksi itse olen aina ajanut mahdollisuutta harjoittaa freelancerina toimittajan ammattia,” Tuovi Putkonen muistelee.