Tilastokeskus on tutkinut itsensätyöllistäjien tilannetta. Tutkimuksessa
itsensätyöllistäjiksi lasketaan yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat,
freelancerit ja apurahansaajat. Aineisto on jaettu viiteen
ammattiryhmään ja toimittajat sijoittuvat kulttuurialan
itsensätyöllistäjiin. Tässä joukossa on eniten olosuhteiden pakosta
itsensätyöllistäjinä toimivia. He kokevat myös eniten työn ja
toimeentulon epävarmuutta. Toisaalta tässä porukassa työstä nautitaan
keskimääräistä enemmän; työn imu on vahva. Itsensätyöllistäjyys
mahdollistaa myös oman näköisen elämän ja itsensä toteuttamisen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että riippumatta ammattialasta ne
itsensätyöllistäjät, joilla on ongelmia, jakavat pitkälti samat
ongelmat; näitä ovat tulojen epätasaisuus, työttömyysjaksot ja heikko
neuvotteluasema. Ehkä järkyttävin huomio on itsensätyöllistäjien
palkkarakennelma verrattuna palkansaajiin. Itsensätyöllistäjistä peräti
29 prosenttia sijoittuu kaikkein huonoimpaan tulokymmenykseen (0-13 200
€ vuodessa ansaitseviin), palkansaajien vastaava luku on 8 prosenttia.

Tyypillistä on myös toimeentulon tilkkutäkkimäisyys eli kaikista
itsensätyöllistäjistä 42 prosenttia oli toiminut tutkimusta edeltävän 12
kuukauden aikana myös muussa ammattiasemassa kuin siinä, johon vahvimmin
identifioituu; kulttuurialalla tämä oli peräti 60 prosenttia. Nykyinen
sosiaaliturvajärjestelmämme ei ota tätä tosiasiaa huomioon ja niinpä
itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaa olisi lainsäädännöllä kyettävä
ajanmukaistamaan.

Tilastokeskuksen tutkimustuloksista onkin jatkossa apua, kun
itsensätyöllistäjien asemaa pyritään parantamaan. Tutkimukseen voi
tutustua Tilastokeskuksen nettisivuilla.