Freelance-ammattiosasto FAO on mukana pohjoismaisessa yhteistyössä, joka on monena vuotena huipentunut koko viikonlopun kestävään seminaariin; 2016 seminaari taas järjestetään, tällä kertaa Norjassa. Vuosittain järjestetään myös kaksi tapaamista, joissa on edustajat eri pohjoismaiden free-järjestöjen hallituksista. Tapaamisissa päivitetään esimerkiksi maiden mediakentän kuulumisia ja työehtosopimusten muutoksia. Tällä kertaa oli norjalaisten vuoro järjestää Mini Top Meeting hallitusten jäsenille.

FAO lähetti tapaamiseen lisäkseni Nina Donnerin ja Kaisu Nevasalmen. Nina vastasi Pohjoismaisen seminaarin järjestämisestä Suomessa Kirkkonummen Majvikissa 2013 ja Kaisu on ollut viime aikoina mukana alustamassa uusia suuntaviivoja pohjoismaiseen yhteistyöhön. Minulla on hallitustyön lisäksi kiinnostusta Pohjoismaiseen yhteistyöhön, sillä olen ollut Tukholmassa vaihdossa Metropolian opiskeluaikana. Huomasin vaihdon aikana, miten paljon meillä on yhteistä Ruotsin kanssa – ja miten paljon vahvempia voisimme olla, jos toimisimme yhdessä.

Pohjoismaissa varsinkin lehdistön puolella mediatalot pyrkivät ostamaan tekijänoikeudet ”luovutan kaikki oikeudet koko loppuiäksi” -sopimuksilla.

Tapasimme Lillehammerin yläpuolella olevilla vuorilla, hotelli Ilsetrassa. Puolitoistapäiväinen tapaaminen oli aikataulultaan tiukka – keskittyminen oli kovaa, kun yritimme mahdollisimman napakasti kommentoida etukäteen saamiamme raportteja kunkin Pohjoismaan freelancetoimittajien työoloista. Viime keväisen Top Meetingin jälkeen oli tapahtunut yhtä ja toista jokaisessa Pohjoismaassa. Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan edustajia oli paikalla, 16 henkilöä yhteensä. Islannista ei ollut ketään  – liekö etäinen sijainti syynä siihen, että sieltä harvoin on kukaan osallistunut tapaamisiin.

Media-alan digitalisoituminen ja taloudellinen murros näkyy kaikkialla. Vuosia jatkuneiden yt-neuvotteluiden seurauksena monet vakituisella sopimuksella työskentelevät ovat alkaneet epäillä oman sopimuksensa jatkuvuutta ja hekin ovat alkaneet kiinnostua freelancereiden asioista. Ainakin Suomessa printtipuolen free-yhdistyksen SFJ:n jäsenmäärä on noussut tasaisesti laman aikana; FAOssakin on jäsenmäärä hiukan ollut nousussa. Toisaalta kaikissa Pohjoismaissa mietitään kuumeisesti, millä keinoin saadaan lisää jäseniä. Yksi on alentanut jäsenkriteerejä, toinen houkutellut opiskelijajäseniä, kolmas rekrytoinut toimittajakollegoitaan.

Sähköisen puolen asioista puhuttiin vähemmän kuin lehdistön tilanteesta. Esimerkiksi kansallisilla yleisradioyhtiöillä on sopimuksia freelancereiden kanssa, ja joskus nekin ovat nousseet keskustelujen aiheeksi. Esimerkiksi vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluissa Yleisradion freelancereita koskevaan Yhtyneet-sopimukseen saatiin kohta, jossa sovittiin ohjelmantekijälle maksettavasta korvauksesta, jos hän toimittamisen lisäksi myös kuvaa tai editoi. Asia herätti aikanaan kovasti kiinnostusta muiden maiden edustajissa, koska yleinen kokemus oli, että jo vuosia toimittajien työnkuva oli laajentunut ilman että se näkyisi palkkioissa.

Norjan kokouksessa kävi ilmi, että kaikissa Pohjoismaissa varsinkin lehdistön puolella mediatalot pyrkivät ostamaan tekijänoikeudet ”luovutan kaikki oikeudet koko loppuiäksi” -sopimuksilla ilman että se näkyy palkkioissa. Tätä trendiä vastaan yritetään saada freelancereita toimimaan yhdessä. Tanska toi kokoukseen ehdotuksen yhteisten minimipalkkojen sopimisesta lehti- ja mediataloihin; nyt freelancereiden palkkiot voivat vaihdella satoja kruunuja. Norjalaiset totesivat, ettei EU:n lainsäädäntö ota freelancereita huomioon, ja että todennäköisesti tarvittaisiin vielä esimerkkitapauksia ja oikeudenkäyntejä ennen kuin asioihin saataisiin korjausta.

Pohjoismaisella yhteistyöllä olisi paljon enemmän annettavaa meille, jos vain osaisimme ottaa siitä kaiken hyödyn ja ilon irti.

SFJ:n Jukka Väyrynen korosti, että oli tärkeää saada valmiiksi alustava ehdotus yhteistyön uudistamiselle – ydinporukka Nordic Working Groupia varten koottiin tapaamisen jälkeen jokaisesta maasta. Suomesta Nordic Working Groupiin valittiin Nina Donner FAOsta ja Maria Markus SFJsta; heillä molemmilla on kokemusta pohjoismaisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Jukka on sitä mieltä, että Nordic Seminar, Top Meeting ja Mini Top Meeting eivät riitä sellaisenaan yhteistyön pohjaksi. Tarvittaisiin ehkä jotain lisää – kenties netin facebookryhmän kautta käytäviä keskusteluja ajankohtaisista asioista tai pienempien asiantuntijaryhmien kesken käytäviä skypeneuvotteluja? Hänestä Pohjoismaisella yhteistyöllä olisi paljon enemmän annettavaa meille, jos vain osaisimme ottaa siitä kaiken hyödyn ja ilon irti. Myös yhteisistä koulutuksista oli puhetta. Uusi työryhmä esittää valmiin esityksen ennen ensi kevään seminaaria.

Tapaamisen jälkeen ehdin vielä tavata kahta norjalaista ystävääni Oslon keskustassa. Kävelimme kaupungilla, kun he yhtäkkiä näyttivät kirkon, jonka eteen ihmiset toivat kukkia vuoden 2011 terrori-iskujen jälkeen.  En ollut käynyt Norjassa tapahtuneen jälkeen, ja niinpä he lähtivät näyttämään minulle kirkkopihaa ja sitä ympäröivää puistoa, jossa nykyään on sydämenmuotoinen muistomerkki menehtyneille. Näin myös hallintorakennuksen, joka oli räjähdyksen jäljiltä yhä hieman rosopintainen ja jonka alakerroksessa toimii iskujen muistoksi perustettu museo. Muistelimme ja surimme yhdessä. Kerroin, että koko Suomi eli norjalaisten kanssaan tuota synkkää päivää. Itse työskentelin terrori-iskujen aikaan MTV3:n internet-toimituksessa ja katsoin kahdeksan ruudun seinältä tapahtumien kulkua epäuskoisena yhdessä silloisen esimieheni Jyrki Huotarin kanssa. Hiljaisuus ja tyhjyyden tuntemus jäivät mieleen. Voimaannuttavan Mini Top Meeting -matkan jälkeen tuntui yhä enemmän siltä, että Pohjoismaat hengittävät samaa ilmaa, ja meidän tulisi pitää voimavarana maidemme ihmisten, kulttuurin ja mediakentän samankaltaisuutta.

 Hanna Onttonen, FAOn varapuheenjohtaja

[Best_Wordpress_Gallery id=”1″ gal_title=”Mini Top Meeting Lillehammer 2015″]