Keitä olemme

Freelance-ammattiosastoon kuuluvat Radio- ja tv-toimittajien liiton (RTTL) freelance-jäsenet. Osa meistä on Yleisradiolle Yhtyneet-sopimuksen mukaisilla palkkioilla työskenteleviä freelancereita, osa määräaikaista kotitoimituksiinsa samaistuvaa väkeä, osa luovii erilaisten monenkirjavien freelance-työn muotojen välillä milloin palkansaajana ja milloin yrittäjänä.

Teemme pääsääntöisesti töitä sähköiseen mediaan eli radioon, televisioon tai nettiin. Kuitenkin moni meistä myös kirjoittaa tai esimerkiksi opettaa. Olemme toimittajia, graafikkoja, av-kääntäjiä, kuvaajia, äänittäjiä ja leikkaajia ja muita media-alan ammattilaisia. Freelancerin toimenkuva on usein laaja.

Me kaikki kuulumme Suomen Journalistiliittoon (SJL), mutta Freelance-ammattiosasto on kotipesämme, joka tarjoaa tukea kiperissä tilanteissa. FAO:n kautta saamme myös äänemme kuuluville. Journalistiliittoon liittyvät radio- ja tv-työtä tekevät freet sijoitetaan FAO:on.

Suomen freelance-journalistit (SFJ) on puolestaan sisarjärjestömme journalistiliitossa. SFJ:hin kuuluvat kaikki pääasiassa lehdistölle työskentelevät freelancerit. Yhdessä FAO ja SFJ ajavat freelance-journalistien etua työelämässä ja liitossa. FAO ja SFJ ovat yhdessä olleet mukana laatimassa Liiton Freestrategiaa.

Pohjoismainen yhteistyö

FAO tekee läheistä yhteistyötä muiden pohjoismaisten freelanceyhdistysten kanssa. Tärkein yhteistyön muoto on vuosittain järjestettävä Pohjoismainen freelance-seminaari.

Hallitus 2024–2025

Marja Väisänen

Marja Väisänen

Puheenjohtaja

marja.vaisanen(at)fao.fi puh. 050 526 6468

FAO:n luottamusmies, Jaakko Sauvola

Jaakko Sauvola

Luottamushenkilö

jaakko.sauvola(at)fao.fi puh. 040 775 4681

Hallitus

Juha Hakala, varapuheenjohtaja
Niilo Turunen, sihteeri ja nettivastaava

Arto Paljakka
Ingrid Svanfeldt
Jenny Rostain
Tanja Oreto
Jaakko Sauvola, luottamushenkilö-talousvastaava

Hallituksen varajäsenet:

Annastiina Heikkilä
Noora Kettunen

Historiaa

Ylen joustavaa työvoimaa – FAO:n 30 taistelujen vuotta

Pätkätyöt ja erilaiset epätyypilliset työsuhteet eivät ole 2000-luvun ilmiö, sillä Yle teetti melkoisen osan töistä free-työvoimalla jo 1960-luvun lopulla. Silloin freelancerien asiaa Ylessä ajoi vuonna 1968 perustettu Freelancer-ohjelmatyöntekijät FOT ry, sillä samoihin aikoihin perustettuun RTTL:oon ei ollut vielä asiaa.

RTTL:n jäsenkokous äänesti vuonna 1970 freelancereiden jäseneksi hyväksymisen nurin toteamalla, ettei ”piilovakanssilla” olevia toimittajia voida ottaa liiton jäseneksi. Pääongelmaksi nähtiin se, että freelancereita käyttämällä Yle kiertää tarpeen pestata yhtiöön lisää vakinaista väkeä. Täysipäiväistä työtä talossa tekevät freet pitäisi vakinaistaa, kokous katsoi. Samaa mieltä oltiin FOT:ssakin, joka oli järjestäytynyt SAK:laiseen Teknisten ja erikoisammattien liittoon.

FOT onnistui vuonna 1974 solmimaan Ylen kanssa freelancereiden ensimmäisen työehtosopimuksen, jota työnantaja alkoi kuitenkin heti vesittää. Säästösyihin vedoten Yle esitti, ettei sopimus koske kesätoimittajia, harjoittelijoita ja sijaisia, mikä olisi sulkenut satoja freelancereita osaksi vuotta sopimuksen ulkopuolelle. Riita huipentui toukokuussa 1975 puolentoista kuukauden freelakkoon, joka oli laatuaan ensimmäinen koko Euroopassa. Se selkeytti freetoimittajien asemaa jonkin verran, mutta Yle ei esimerkiksi maksanut eläkkeitä freelancereille. FOT riitautti asian, mutta kesti vuosia ennen kuin eläke-etu saatiin.

Fao -historiaa
Yleisradiosta kansanradio. Mielenosoitus 70-luvulta. Kuvassa etualalla Olli Pellikka ja keskellä Tutteli Hammerman.

FOT:n ja Ylen välinen työehtosopimus vuodelta 1974 on nykyisen Yhtyneet -sopimuksen edeltäjä. Sen pohjana oli jo 1950-luvun lopulta voimassa ollut niin sanottu Akava-sopimus, jossa oli sovittu eri alojen asiantuntijoiden esitelmäpalkkioista. FOT teki vuoden 1975 lakon jälkeen selvityksen freelancer- ja määräaikaistöistä Ylessä. Sen mukaan kulttuuriohjelmien jutuista freetyövoimalla tehtiin 80 prosenttia, lasten- ja nuortenohjelmissa 60 prosenttia. Yle siis teetätti noin puolet ohjelmistaan freetyövoimalla, ja rikkoi selvästi lakia uusimalla vuosikausien ajan määräaikaisuuksia, vaikka vakinaistamisen kriteerit olivat jo aikaa sitten täyttyneet.

Vuonna 1978 freet lakkoilivat uudelleen, ja silloin taisteltiin freelancereiden työehtosopimusoikeudesta.

Ongelmia tuotti se, että Yle maksoi määräaikaisille FOT -sopimuksen mukaan, ja tästä syystä RTTL:ssa pelättiin, että FOT tavoittelee sopimuksensa laajentamista kuukausipalkkaisiin. FOT:ssa taas ei katsottu hyvällä sitä, että RTTL ryhtyi haalimaan määräaikaisia jäsenikseen, kun piti saada rikki 1000 jäsenen raja ennen liittymistä Suomen Sanomalehtimiesten liittoon (nyk. Suomen Journalistiliitto). Ratkaisua haettiin valtakunnansovittelijan toimistosta, ja lopulta päästiin sopimukseen vakinaistamispöytäkirjasta. Lakon jälkeen Yleisradio vakinaistikin 300 määräaikaista

Ylen toimittajat lakkoilivat myös 1988 ja freelancerit oliat joukossa mukana

FAO:n ensimmäinen vuosikymmen

Vuonna 1980 perustetun RTTL:n Freelancer-ammattiosasto FAO:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja luottamusmieheksi valittiin Telle Virtanen. Sivutoimiset freet jäivät FOT:iin, mutta yhteistyö järjestöjen välillä jatkui tiiviinä. Uuden ammattiosaston agendalla oli edelleen vakinaistamiskysymys, joka pääosin saatiin ratkaistuksi vuoteen 1983 mennessä. SSL:n jäsenyys toi Ylen ja MTV:n freelancereille myös jäsenyyden liiton työttömyyskassaan, sillä työnantajan työvälineillä ja tiloissa tehty sähköinen freetyö pystyttiin osoittamaan työsuhteiseksi työksi.

Vuosikokouksessa 1983 kiihkeimmäksi keskustelunaiheeksi nousi Ylen suunnitelma rajoittaa freelancereiden työmahdollisuuksia, vaikka tes-neuvotteluissa oli toisin sovittu. FAO:n kannanotossa ihmeteltiinkin, miten yhtiö voi toisaalta voimakkaasti lisätä ohjelmamääriä ja toisaalta vähentää freelancetoimittajien käyttöä. Vuoden 1987 tes-neuvotteluissa päätettiin perustaa työryhmä miettimään työkokemuksen huomioonottamista palkkioissa. Kokeneisuuslisästä sovittiin vihdoin vuonna 2008.

Syksyllä 1988 neuvoteltiin Yöradion ohjelmatariffeista ja radiotyössä ajankohtaisen yksikäytön korvaamisesta, mutta neuvottelut keskeytyivät RTTL:n lakkoon, jossa FAO oli mukana omalta osaltaan. Lakkokenraaleina toimivat muun muassa Margit Alasalmi, Pekka Ruohoranta ja Hannu Karisto. Lakolla saatiin palkkioihin keskimäärin yli 8 prosentin korotus ja 14 prosentin teknisen työn korvaus.

FAO:n suururakka – digikoulutuksen järjestäminen

1990-luvun alkua leimasivat Ylen radiokanavauudistus ja Suomen talouslama. Freetyöt vähenivät, ja ongelmia tuotti Ylen uuden nuorisokanavan, Radiomafian, harjoittama Yhtyneet-palkkioiden järjestelmällinen polkeminen. Myöhemmin samana vuonna Radiomafiaan perustettiin työhuonekunta, jonka tukimiehenä toimi Olli Pellikka, FAO:n pitkäaikainen aktiivi.

Tuovi Putkonen valittiin keväällä 1990 FAO:n luottamusmieheksi ja hän hoiti tätä tehtävää seitsemän vuotta. Sen jälkeen Tuovi toimi neljä kautta FAO:n puheenjohtajana. Hän muistelee digiaikaaan siirtymistä freelancereiden kannalta. Piti opetella uusien järjestelmien käyttöä, mutta miten, kun toimitusten koulutuksiin vain harvat freet pääsivät. Ratkaisuna oli vuoden 1996 tupon 0,3 prosentin matalapalkka- ja tasa-arvoerä, joka freelancereiden osalta sovittiin käytettäväksi digikoulutukseen silloisen Radio- ja tv-instituutin, RTI:n kursseilla. Faolaiset vastasivat digikurssituksen käytännön järjestelyistä talkoohengessä liki neljän vuoden ajan.

Suurimman vastuun kantoivat Tuovi Putkosen lisäksi koulutusvastaava Leena Häkkinen sekä tv-kääntäjien Maija Rantanen. Vaikka raha oli tessissä sovittu, sitä piti joka vuosi erikseen anoa, ja Yle-työnantaja määräsi, että sitä sai käyttää vain kurssimaksuihin, ei toispaikkakuntalaisten matka- ja majoituskuluihin. Käytännön järjestelyt olivat varsin takkuisia, ja vähitellen koulutuksen järjestäminen talkoovoimin alkoi tuntua toivottomalta urakalta. Vuonna 2000 FAO päätti luopua järjestelyistä, ja akuutti koulutustarvekkin näytti hellittäneen. Rahaa digikoulutusten järjestämiseen käytettiin yhteensä 600 000 markkaa, ja sillä summalla saatiin RTI:ssa noin 700 koulutuspäivää. Mahtava saavutus vapaaehtoistyöllä!

Yhtyneet-sopimuksen uudistaminen ja RTTL:n järjestöuudistus

Vuoden 1991 tes-neuvotteluissa sovittiin Yhtyneet-sopimuksen tekstiosan tarkistamisesta ajanmukaisempaan muotoon, ja työtä tehtiin pitkin 90-lukua. Kuvioissa kummitteli niin sanottu haitarimalli, jonka hyväksyminen olisi Tuovi Putkosen mukaan ollut iso tappio. ”Jokaisesta palkkiosta olisi pitänyt erikseen neuvotella, ja se olisi merkinnyt tariffien laskua tietyissä ohjelmissa. Sitä me emme voineet hyväksyä.”

Vuonna 2007 työnantaja esitti, että radio- ja televisioliitteet pitää yksinkertaistaa, ja radion puolella jotain tapahtuikin. Silloinen FAO:n puheenjohtaja Anna-Liisa Haavikko kertoo, että Yle-työnantajalle olisi riittänyt yksi tariffi, minkä sanottiin olevan tuottajille helpompaa. ”Mutta siihen oli pakko sanoa, ettei se onnistu, kun on erilaisia ammattiryhmiä ja ohjelmatyyppejä.”

RTTL:n vuosikokouksessa 2001 sovittiin järjestörakenteen uudistamisesta, mikä merkitsi muun muassa sitä, että FAO ja muut RTTL:n osastot muuttuivat yhdistyksiksi. Myös jäsenrajoja tarkistettiin, mikä FAO:n kannalta ei ollut läpihuutojuttu, kun palkkiokaudet ja määräaikaisuudet vaihtelevat freelancereilla tiuhaan. Lopulta jäsenrajoista sovittiin RTTL:n hallituksessa siten, että määräaikaiset kuuluvat pääsääntöisesti siihen osastoon, minkä alueella työskentelevät. Kun RTTL:ssä oli vuodenvaihteessa 1998–1999 ollut 869 ei-vakinaisessa työsuhteessa olevaa jäsentä, kuului vuoden 2002 lopulla perustettuun yhdistys-FAO:oon 553 jäsentä. RTTL:n järjestöuudistus selkeytti tilanteen, sillä vielä 1990-luvulla faolaiset kokivat välillä olevansa ”huutolaispojan asemassa” emoliitossaan. ”Faolaisilla oli muun muassa jatkuva aliedustus RTTL:n ja SJL:n johtoelimissä. Freet nähtiin yhä vakituista paikkaa kärkkyvänä joukkona, vaikka esimerkiksi itse olen aina ajanut mahdollisuutta harjoittaa freelancerina toimittajan ammattia,” Tuovi Putkonen muistelee.

Pohjoismainen seminaari. Vasemmalta Tiina Ruulio, Lauri Karvonen, Markku Niiniluoto ja Olli Pellikka.
TES-asiaa Petri Savolainen ja Anna-Liisa Haavikko

Vääntöä digisopimuksesta ja free-käännöksistä

FAO:n 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen suurimmat taistot käytiin digisopimuksesta, siihen liittyvästä uusintakorvauksien poistamisesta ja free-kääntäjien työn ulkoistamisesta.

Ensimmäinen digisopimus tekijäjärjestöjen ja Ylen kesken oli solmittu jo kesäkuussa 2001, mutta neuvottelut jatkuivat 2000-luvun lopulle saakka. Anna-Liisa Haavikon mukaan Ylen puolelta esitettiin, ettei uusintakorvauksia enää haluta maksaa, koska ne vaikeuttivat uusien jakelukanavien käyttöönottoa.

Freelancereille uusintakorvaukset olivat taas pitkään kompensoineet Yhtyneet -sopimuksen palkkioiden alihinnoittelua. Uusintakorvauksista jouduttiin luopumaan, ja seuraavassa vaiheessa neuvoteltiin siitä, miten niihin käytetty summa saataisiin tariffeihin. Sopimukseen päästiin vuonna 2007, ja sen mukaan uusintakorvausten maksaminen loppui vuoteen 2010 mennessä, ja palkkiota vastaavasti korotettiin.

Free-kääntäjien työt olivat vuosien mittaan lisääntyneet sekä Ylessä että MTV3:ssa, ja silloin noin 150 free-kääntäjän ammattilaisjoukko pyöritti liki koko rumbaa tuottaen tv-katsojille laadukasta käännöstekstiä.

Yhtyneet -sopimuksen mukaiset palkkiot olivat työnantajalle kuitenkin liikaa, ja se on 2000-luvun puolivälistä lähtien yrittänyt saada työn halvemmalla ulkoistamalla sen käännöstoimistoille. Vastalauseena kääntäjät ilmoittivat lopettavansa työt. SJL:n ja FAO:n neuvottelijat saivat ulkoistamisen suurelta osin torjutuksi MTV:ssä ja Ylessä. Mutta nyt tiedämme, ettei se rumba siihen loppunut. FAO:n taistelu jatkuu kaikilla rintamilla

Jutun kirjoittaja, freetoimittaja Airi Leppänen oli FAO:n puheenjohtaja vuosina 1996–1997. Hän lyhensi RTTL:n 50-vuotishistoriikkiin talvella 2010–2011 kirjoittamansa tekstin kesäkuussa 2013. Kuvassa oikealta Airi Leppänen, Kirsti Honkasalo, Maria Tolppanen, Anne Karppinen, Tomi Peurakoski ja Petri Savolainen.
Scroll to Top